HELSINGIN SATAMA, SUOMI

1 Jan 2020 7:52 
New Message from Nancy Lynchburg
Hi, Elias ! We just put Cablegram on a ship to Britain, which means he is on his way to you ! Let me know when he’s safe and sound in his new home. We’re so excited what you two will achieve together ! Love, Nancy

4 Jan 2020 6:15 
New Message from Unknown
Hello, Your cargo has left Germany, and will arrive in Helsinki at 11:30 local time.

Luin viestit uudelleen ja uudelleen istuessani Audin kuskin paikalla jossain Helsingin rahtisataman vastaanottoalueella, Hopiavuoresta lainaan saatu traileri auton jatkeena. Sellainenkin olisi varmasti hyvä hankkia omaksi, jos sitä meinaa ahkerasti kilpailla. En olisi millään malttanut odottaa yhtäkään sekuntia enempää, varsinkin kun laiva oli tullut satamaan jo kymmenisen minuuttia.

“Hei, rauhotu. Painat vielä vahingossa kaasua ja ajat meiät mereen tolla jalan heilutuksella,” Joonas hekotteli pelkääjän paikalta. Olin tullut eilen Espooseen moikkaamaan Joonasta ja bunkkaamaan miehen vierashuoneeseen. Vaikka eihän siitä ole pitkä aika, kun viimeksi parasta kaveriani näin — vietimme uutta vuotta vanhalla porukallamme Levillä, mistä lähdin toinen päivä junalla Seinäjoelle hakemaan puhtaita vaatteita pahvilaatikoiden peittämästä asunnostani sekä auton ja trailerin.

Mulkaisen Joonaksen suuntaan ja tuhahdan. “Kai tajuat, että auto ei ole käynnissä tällä hetkellä ?” mumisen nojatessani poskeni kämmeneen ja kyynärpään oveen. Joonas virnistää ja valmistautuu sanomaan miehen tuntien jotain todella nasevaa, mutta yhtäkkiä satama-alueella alkaa tapahtua.

Joonas kiinnittää katseensa tuulilasin läpi laivan suntaan, ja tyytyy toteamaan, “Mennäänpä sitten hakemaan se sinun hevosesi, Mister Kilparatsastaja”, avaa oven ja nousee ulos autosta.

HOPIAVUORI, OTSONMÄKI

Yhteensä noin kuuden tunnin reissun jälkeen käännän Audin Vanhalta päätieltä Hopiavuoren pihatielle ja parkkiin tallin edustalle. Kello on jo yli seitsemän illalla, ja pihalla näyttää olevan yksi auto — osuin selkeästi hiljaisempaan aikaan, mikä sopii mulle paremmin kuin hyvin.

Ehdin juuri nousta ulos autosta ja työntää oven kiinni, kun tallista ilmestyy rastapäinen brunette, arviolta hieman mua vanhempi. Mies kävelee luokseni, ja tarjoaa kättään hymyillen. ”Hei ! Olen Noa. Ajattelinkin, että kuulin jonkun kurvaavan pihaan.”

”Moi. Elias,” vastaan, puristan miehen kättä ja avaan trailerista etuoven.

”Elias … Olet ilmeisesti se uusi jonka hevosen piti tulla vasta myöhemmin ?” Noa kysyy.

”Juu, olen,” vastaan. ”Tulin itse asiassa juuri Helsingistä hakemasta kyseistä hevosta,” naurahdan, osoitan kohti traileria ja lähden kävelemään kohti lastaussiltaa, kun sisältä kuuluu hiljainen hirnahdus. ”Tullaan tullaan, en ole unohtanut sinua sinne !” puhelen orille alkaessani avaamaan lastaussiltaa.

”Noniin !” Noa toteaa vastaukseksi ja rientää apuun lastaussillan kanssa.

Kuulen oven paukahtavan kiinni, ja takaapäin kuuluu toinen miehen ääni. ”Pääsitte perille !” Käännähdän katsomaan, kun lastaussilta on alhaalla, ja huomaan itse omistajan, Eetun, kävelevän talolta trailerille. Tervehdin miestä, ja Eetu jää hetkeksi juttelemaan ja kysymään matkasta. ”Tule, niin näytän sulle Töpselin karsinan, ennen kuin otetaan se ulos,” Eetu viittoo talliin päin. Noa toteaa jotain vapaana olevasta koirasta tallin sisällä, ja rientää edeltä sisälle.

Eetu näyttää karsinapaikan sekä osoittaa vielä tallista säilytyspaikkoja, joita saa käyttää. Olinkin joulukuussa tehnyt muutaman reissun Hopiavuoreen ja tuonut jo suurimman osan Töpselin tavaroista valmiiksi. Enää puuttuivat satula ja suitset, joista suitset olivat saapumista vaille täällä ja satula koittamista vaille ostettu. Omat tavarani olivat vielä jossakin pahvilaatikossa Seinäjoen asunnolla, uudet hankinnat taisivat edelleen olla Audin takakontissa … hups. Eetun selostaessa vielä yleisiä käytäntöjä nyt kun Töpseli oli varsinaisesti täällä, kävelimme takaisin trailerille.

Ruunikko pää katsoi odottavaisesti trailerin pikkuovesta ulos, ja hörähti kevyesti, kun astuimme Eetun kanssa takaisin pihalle. Astelin rapsuttamaan orin turpaa, jonka Töpseli hyväksyi ensin hieman epävarmasti.

”Jos voit irrottaa puomin, niin talutan orin ulos ?” kysyin Eetulta, joka asteli trailerin viereen. Mies vastasi myöntävästi, ja jatkoi matkaa trailerin taakse samalla, kun kiipesin ovesta sisään. Töpseli oli näköjään opetettu hyvin traileriin menoon sisälle, niin kuin myös sieltä poistumiseen: ori asteli nätisti ja rauhassa alas lastaussiltaa, ja otti muutaman pienen ilmavan askeleen kuin verrytelläkseen jalkojaan päästessään hiekkapohjalle.

”Kävelen Töpselin kanssa hieman tallialuetta, että se saa liikkua kaiken matkustamisen jälkeen,” juttelin Eetulle, joka nosti lastaussiltaa ylös. ”Siivoan trailerin sen jälkeen.”

”Joo, ei sillä niin kiirettä, ei se tässä tiellä ole. Voit jättää tallin ovet huoletta auki, kun lähdet. Käyn sulkemassa ne ennen nukkumaanmenoa,” Eetu sanoi kun sai sillan kiinni. ”Noa lähtee varmaan kohta töihin, niin soita vaan jos tulee ongelmaa, hipsin takaisin sisälle,” mies sanoi ja vastasin myöntävästi ja kiittelin.

”Lähdetäänkö vähän jalottelemaan ?” juttelin ruunikolle, joka katsoi kiinnostuneena ympärilleen. Töpseli käänsi päätään, haisteli käsiäni ja pukkasi kevyesti rintaani turvallaan. Naurahdin kevyesti ja silitin orin otsaa. ”Alatko pikkuhiljaa jo tottua muhun, hmm ?” Ruunikko hörähti, ja otti pari askelta paikallaan. ”Otetaanpas sulta noi suojat pois,” totesin. Siirsin otteeni riimunnarun päähän, ja irrotin suojat Töpselin seistessä nätisti paikallaan. Dumppasin suojat toistaiseksi trailerin renkaan päälle, ne ehtisi viemään sisälle myöhemmin.

”Mennäänpäs sitten,” totesin ja lähdin kävelemään tallin katetun ulkokäytävän läpi kohti tarhoja. Töpseli lähti innokkaasti seuraamaan, ja käveli nätisti vierellä, riimunnarun välillä hipaistessa maata.