KAAKKOIS-SUOMI, HIIVURIN SUOMENHEVOSET, TARINAKISAT
Töpseli kiihdytti jälleen vauhtiaan kohti verryttelyestettä, ja jälleen Elias ohjasi raudikon esteen ohi, selvästi jännittyneenä. “Elias. Rauhoitu,” puhuin puhelimeen.
Nuorimies joutui pakottamaan orinsa käyntiin, ennen kuin puhisi kuulokkeeseensa. “Mikael, en mä pysty rauhottumaan !! Töpseli on taas ihan liian innoissaan.” Muistelin alkukesän valmennuksia, kun aloitimme Eliaksen kanssa treenaamisen. Ensimmäiset kilpailut eivät olleet oikein sujuneet Töpselin innostuspuuskien takia, ja Elias kaipasi kovasti säännöllistä treenaamista. Ratsukon ratatyöskentely oli vihdoinkin alkanut sujumaan, joten olin saanut Eliaksen suostuteltua osallistumaan ensimmäisiin kisoihin muutaman kuukauden tauon jälkeen.
“Otappa muutama syvä hengitys. Noin, juuri noin, hyvä. No niin. Sitten. Muista itse pysyä rentona ja rauhallisena, jotta Töpselikin voi sen tehdä. Istu syvälle satulaan, äläkä niin vaan nosta pyllyäsi yhtään ennen hyppyä. Kuitenkin niin, että pääset siihen hyppyyn mukaan,” naurahdin vielä loppuun keventääkseni tunnelmaa. Elias stressasi taas liikaa, joten poikaa oli vähän rauhoiteltava. Kyllä se siitä hyvin menisi, kunhan muistaa olla rauhallinen. “Okei. Joo,” kuului hetken päästä puhelimeen. Hymyilin tyytyväisenä ja nyökkäsin Eliakselle, joka katsoi kentän laidalle.
“Ota ensin hyvä ja rauhallinen laukka alle ennen kuin edes lähdet miettimään tietä esteelle. Jos Töpseli kiihdyttää, tee esteen eteen mieluummin voltti sen sijaan, että ohjaat ohi. Muuten se oppii siihen,” ohjeistin mahdollisimman isällisesti. Tai niin oma tyttäreni Fiia oli kutsunut tapaani antaa neuvoja — isällinen. Siksi Fiia olikin minut Eliaksen mukaan suostutellutkin itsensä sijaan.
Elias sai Töpselin mukavan rentoon ja rauhalliseen laukkaan. Esteelle suunnatessa Töpseli kuitenkin taas valpastui ja selkeästi lähti pidentämään askeltaan ja kiihdyttämään vauhtia. Elias hieman jännittyi, mutta hienosti käänsi orinsa voltille ja vielä toiselle, kunnes Töpseli suostui ylittämään esteen rauhassa. “Noin juuri, Elias ! Hyvä ! Huomasitko ? Nyt Töpseli ymmärsi, että se ei pääse hyppäämään, ennen kuin rauhoittuu. Se oli jopa todella siisti ja hallittu hyppy. Tule uudelleen !” Riemuitsin kentän vieressä — tietenkin perussuomalaisen miehen hillittyyn tapaan.
Muutamaan kertaan Elias joutui vielä tekemään voltin esteen eteen, mutta pikkuhiljaa Töpseli alkoi ottaa ratsastajansa ohjeet vakavissaan. “Okei, hyvä. Ota pieni kävelytauko tähän väliin,” sanoin puhelimeen, kun Elias sai muutaman hyvän hypyn alle ilman volttia. “Tässä on vielä hyvin aikaa teidän rataan, joten ehditään ottamaan tosta vielä okseria sekä molempia peräkkäin.”
“Joo,” Elias vastasi, antoi pidempää ohjaa ja taputti pärskivää oriaan kaulalle.
“Muista se radalla oleva sarja, josta sanoin radan kävelyssä. Heti ensimmäisen esteen jälkeen sinun on oltava heti valppaana, ettei Töpseli lähde kiihdyttämään B-osalle. Tule sarjan A-osalle jo rauhassa ja paketti kasassa,” selostin. Elias nyökytteli ja hymisi joota vastaukseksi. “Miltäs Töpseli nyt äsken tuntui ?” “Kyllä se nyt tuntuu paljon rauhallisemmalta. Paljon rauhallisemmalta kun ikinä missään kisoissa tähän asti. Ehkä mun pitää alkaa raahaamaan sut jatkossakin mukaan,” nuorimies virnisti ja naurahti loppuun. “Noh, älä nyt vielä sano. Ei tätä kilpailua vielä ole voitettu !”