KOLMOSTIE, SEINÄJOKI-HELSINKI

Auton kajareista soi View’n Bury Me samalla, kun edessä vaihtuu suomalainen maalaismaisema metsästä peltoon ja takaisin metsään. Seinäjoelta on ajettu jo noin tunnin verran, koko elämä paketoituna yhteen autoon. Elämä Seinäjoella ja Hopiavuoressa päättyi lyhyeen, kun tilaisuus päästä lähemmäs kilpakenttiä ja valmennusmahdollisuuksia avautui Valkisalosta uudelta yksityistallilta.

Nolvit suostuivat lainaamaan mulle tän hevosauton, johon sain mahdutettua sekä hevosen tavaroineen että omat tavarani. Ajoin Audin Nolvien tallipihaan alkuviikosta ja otin mukaani auton. Tavarat, jotka eivät vieläkään olleet onneksi ehtineet kokonaan pois muuttolaatikoista, tiiviisti hevosauton perälle, Töpselin vielä suhteellisen vähäiset tavarat perään ja hevonen viimeiseksi.

Päätin pitää Torikadun asunnon omistuksessani sen sijaan, että sen olisi laittanut taas myyntiin. Helpommin siihen saisi vuokralaisen, ja siitä saisi itsellekin yhden tulonlähteen. Asunto jäi vuokranvälitysfirman haltuun, jotta mun ei tarvitsisi siellä rampata koko ajan, kun tämä kilpailuelämä lähtee ottamaan tuulta alleen pikku hiljaa — ainakin toivottavasti. Ne Ansamaan kilpailut olivat aivan farssi, että kyllä tästä pitää johonkin valmentautumaan päästä ja vähän äkkiä.

Biisi vaihtuu Post Maloneen, kun ohitan jonkun hopeanvärisen vanhan Peugeotin, joka näyttää siltä, että hajoaa ihan minä hetkenä hyvänsä johonkin kolmostien varteen. Samalla mietin, että elämä lähempänä Espoota ja muutenkin pääkaupunkiseutua on varmasti helpompaa kilpailujen kannalta. Ilmoittauduin jo yhteen belgialaisen esteratsastajan valmennukseenkin maaliskuun alkuun, ja katsoin potentiaalisia kilpailuja ja valmennusrinkiä osallistuminen mielessä. Kunhan saisin elämän siirrettyä ensin Valkisaloon, ja tehtyä ostopaperit siitä kämpästä kaupungin keskustasta, jota kävin autonvaihdoksen yhteydessä katsomassa. Tässähän tulee hamstrattua asuntoja nopeampaa tahtia kuin uusia sukkia.